torstai 4. kesäkuuta 2009

Feelings about feelings.

Onpas kirjoitelusta aikaa. Nyt juon kahvia ja istun.. Istun ja mietin. Aamu on alkanut sekavissa tunnelmissa, yöllä näkyi taas pelottavia unia, mutta silti tuntuu kovin tehokkaalta jotenkin. Mikään ei ole pielessä. Huomenna olen synttärityttönä ja sekin nostaa mieltä. Ei muuten, mutta se fiilis siinä päivässä riittää jo antamaan hyvää mieltä.

Viimekerran jälkeen on hommat heittäneet kovasti häränpyllyä. Hyvällä, mutta myös oudolla tavalla. Mietin että mennyt vuosi on ollut melkomoista myllerrystä tämän tytön elämässä ja nyt on se aika kun hommat hieman tasoittuu ja juttuihin löytyy ratkaisut omalla painollaan. Vielä on selvittämättömiä asioita, mutta tällähetkellä luotan niiden lutviutuvan ja kehotan itseäni olemaan miettimättä liikaa. Kesä kulkee suunnitelmatta. Se saa tuoda, mitä sitten on tuodakseen. Huokaisen ja pohdin, että onpas jonkinasteisesta henkisestä väsymystilasta huolimatta kovin lämpöinen ja lupsakka olo. Ei liian painava, muttei liian kepeäkään. Nyt ei taida irrota hirveästi syvällisiä tarinointeja. Ajattelin vain purkaa tuntoja ja kirjoittamisen hinkua hiukkasen ja samalla päivitellä hiljaisemmin alkanutta blogia. Kaadan mottiin lisää kahvia ja muistelen lukuisia aamukahveja kotona, omalla kämpillä, ystävien luona ja muualla.. Kuinka sitä elääkään omissa muistoissaan.. Kaikki muuttuu ja käy omaa rataansa kokoajan. Elämä rullaa ja jotkin asiat vahvistuu, kulkien siinä mukana. Toiset jää jalkoihin ja unohtuu. Sitten on myös ne omat asiat, jotka tekee meistä meidät. Joskus niistä pitää kiinni liiankin kovasti ja se estää ehkä muuttumisen hyvään suuntaan. Meinaan tässä nyt sitä että toisinaan tuntuu jonkun (ehkä kipeänkin asian) olevan jonkinmoinen tukipilari omalle itselle. Se saattaa olla asia, josta kaiken järjen mukaan olisi parempi päästä eroon, mutta joka kauan on määrittänyt ihmiselle itselleen jotai hänestä.

Itse tunnistan muutaman sellaisen asian sydämmeltäni.

Tällaisista asioista on vaikeaa päästää irti ja niinkuin eräs viisas henkilö sanoi: "Kun ihminen on ollut kiinni jossain asiassa kauan, on hänen siitä irti päästäkseen saatava jotain tilalle. Muuten jää tyhjyys." Noita sanoja miettineenä pohdin ihmisen itsensä haurautta ja tunteikkuutta. Jollei kuuntele tarpeeksi omia tuntemuksiaan ja analysoi itseään every now and then, voi aiheuttaa vahinkoa itselleen. Välillä pitää pysähtyä ja hiljentyä. Kuunnella itseään ja miettiä oman olemisensa syvimpiä juttuja.

Joistain asioista on osattava luopua, joistain on hyvä pitää kiinni.
Joskus täytyy muuttua ja joskus päästää irti.
Aina ei muutoksen tarvi tapahtua ympäröivässä maailmassa,
vaan ainoastaan omassa ajattelussa.

Katselkaa asioita eri kanteilta (..ja tämä pätee sitten KAIKKEEN). Maailma ei ole mustavalkoinen, eikä asiat välttämättä semmoisia, kuin ensikatsomalla näyttää.

Katsokaa toisen ja kolmannenkin kerran, mitä ikinä katsottekin.